Ihana ihana Hoi An!

Meidän matka jatkui Kampotista pääkaupunki Phnom Penhin kautta Kratieen ja sieltä Banlungiin. Banlungista jatkettiin Vietnamin rajalle, jossa virkamiehet ihmettelivät passejamme pitkän tovin ja koittivat ottaa selvää saako suomalaisia tosiaan päästää maahan ilman viisumia.. saihan meidät. Ilman viisumia suomalaiset saavat kahden viikon leiman maahan. Jatkoimme rajalta matkaa kahdella eri minibussin kyydillä ja pääsimme vihdoin päämääräämme Hoi Aniin.

Hoi Anissa olimme myös viime reissulla, eikä kaupunki pettänyt kauneudellaan tälläkään kertaa. Vanhakaupunki on tunnelmallinen, täynnä ravintoloita ja pieniä kahviloita piilossa kapeiden kujien varrella. Kamera on räpsynyt ja edelleen riittäisi katseltavaa, vaikka ollaan oltu täällä jo lähes kaksi viikkoa.

Majapaikkana meillä on ensimmäistä kertaa homestay, eli paikallisen perheen kotonaan pyörittämä majatalo. Homestayn pito on suosittua Hoi Anissa, eli vaihtoehtoja on lähes joka kulman takana. Me valkattiin paikka netin suositusten perusteella ja voi hitsit että ollaan tyytyväisiä tähän! Cosy Homestay, jossa ollaan oltu jo 11 yötä, sijaitsee aivan lähellä vanhaakaupunkia ja talon suojissa asustaa hurmaava kolmen sukupolven perhe! Ollaan saatu nähdä tavallista vietnamilaisen perheen elämää ja ruokapöytäänkin on kutsu käynyt tiuhaan tahtiin maistelemaan paikallisia herkkuja! Perhe on buddhalainen, joten uskontoon liittyviä menojakin ollaan saatu olla kokemassa. :) Perheen mumma on myös kovasti sitä mieltä, että me jäädään Antin kanssa asumaan tänne kokonaan!  :D Hyvin lämmin ja mieleenpainuva kokemus majoittua homestayssa!

Sää Vietnamissa on tällä hetkellä kolea ja sateinen, mutta se ei ole harmittanut kahden kuukauden auringossa paistattelun jälkeen. Hoi An on ehdottomasti oma suosikkikaupunkini täällä Aasiassa, joten toivottavasti kuvista välittyy edes murunen tunnelmaa täältä.

Koko aikaa ei olla pelkästään Hoi Anissa talsittu, vaan ollaan useana päivänä vuokrattu skootteri ja käyty katsomassa läheiset nähtävyydet: My Sonin temppelit, Monkey mountain, Hai Van Pass, Marble mountains.

Huomenna matka jatkuu Huen kautta Laosin rajalle, koska meidän täytyy käydä uusimassa passiin leimat seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Uusivuosi vietetään  todennäköisesti Huessa ja sieltä suuntaamme Vietnamin pääkaupunkiin Hanoihin, josta meillä on lento Bangkokiin 13.1!

Aasian kummallisuudet

Mietittiin bussissa istuessa meidän mielestä kummallisia asioita, joihin ollaan törmätty täällä Kaakkois-Aasiassa tällä ja viime reissulla. Kuvituksena sekalaisia räpsyjä matkan varrelta.

    • Lähes kaikki vartalonhoitotuotteet ovat valkaisevia: suihkugeelit, rasvat,
      naamiot, deodorantit..

• Miehet nostaa usein paidan ylhäälle niin, että maha on paljaana..                   

    • Pienimmät lapset kulkee useimmiten ilman vaatteita, tai ainakin ilman
       housuja

   
     • Nenän kaivaminen on ihan ok, ei häiritse vaikka kuinka yrittää tuijottaa..

     • Miehet pukeutuu lähes poikkeuksetta kauluspaitaan, myös raksatöissä.

     • Hymykuopat on täällä niin in, että jotkut käy ne kirurgilla teettämässä.
      Omat monttuni ovat saaneetkin ihailevia kommentteja..

     • Riippumattoja löytyy paljon ja sen voi ripustaa minne vain, kuten alla
        olevassa kuvassa veneeseen, ja niissä köllöttelee ihan kaikki vauvasta
         vaariin

    • Tätä näkyy vaan Kambodzassa: naiset pukeutuu pyjamaan! Yleensä paita ja
      housut ovat vieläpä tismalleen samaa kuosia.

    • Tööttiä käytetään ohitustilanteessa vilkun sijaan, eikä puhettakaan että yksi
      äänimerkki olisi tarpeeksi!

•Skootterilla mahtuu liikkumaan koko perhe: pieni lapsi seisoo jalkatilassa          kuljettajan jalkojen välissä, vauva menee kainalossa ja yksi lapsi vanhempien välissä!

    • Lähes joka päivä saadaan ihmetellä, mitä kaikkea skootterilla voi kuljettaa,
      etenkin peräkärryn kanssa..

• Ja jotkut miehet kasvattavat pikkurillinkyntensä pitkäksi, joka on merkki varallisuudesta ja siitä ettei tarvitse tehdä ruumiillista työtä! 

Thaimaasta Kambodzaan

Koh Makilta lähdettiin haikein mielin pois, mutta voi olla että käydään siellä uudemman kerran vielä alkuvuodesta. Ihastuttiin saareen ja majapaikkaan älyttömästi. Majapaikan väkikin taisi tykästyä meihin, saatiin nimittäin pienet lahjat viimeisenä aamuna, jotka hämmentyneinä ja (minä) tippa linssissä otettiin vastaan. Meilläkin oli hyvin suomalainen lahja heille, jota oltiin raahattu mukana ja päätetty luovuttaa se tilaisuuden tullen.

Saarelta matkattiin ensin veneellä maihin ja sitten minivanilla Thaimaan ja Kambodzan rajalle. Olin lukenut kaikenlaisia kauhutarinoita rajanylityksistä Kambodzaan, mutta yllättäen se sujuikin helpolla. Muutama tunti odottelua ja taas jatkettiin matkaa minivanilla kohti Sihanoukvilleä. Kaupunki oli viime reissulta meille tuttu ja marssittiin heti hyväksi havaittuun majapaikkaan. Surullista, mutta Kambodzaan tullessa kaduilla näkyy heti paljon lapsia kerjäämässä ja myymässä mitä milloinkin.. Thaimaassa ei tätä näkynyt.

Tultiin Sihanoukvilleen, koska haluttiin takaisin Koh Rongille, jossa pari vuotta sitten hämmästeltiin valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja hiljaisuutta. Mutta voi sitä pettymyksen tunnetta, kun päästiin perille! Paikka oli muuttunut kahdessa vuodessa niin paljon, että haikeana pakattiin rinkat heti ensimmäisen yön jälkeen ja suunnattiin kohti päärantaa ja takaisin maihin. Soksanin kylään, joka viime reissulla sai meidät lumoihinsa, oli rakennettu paljon uusia bungaloveja, hiekkarantaa ei ollut enää yhtä pitkästi ja rannat oli paljon roskaisempia kuin viimeksi. Musiikki pauhasi ja porukkaa oli tietenkin enemmän, kun majoitustakin löytyi mistä valita. Kaunistahan siellä oli, mutta kun tiesi millainen paikka oli ollut hetki sitten, ei fiilis ollut yhtään sama kuin helmikuussa 2013. Nähtiin ainakin kuinka nopeasti paikat maailmassa muuttuu.

Oltiin kuviteltu, että ollaan saarella reilu viikko, mutta suunnitelmien muututtua otettiin suunnaksi Kampot. Kiitos tuntemattomaksi jääneelle norjalaistytölle, joka tätä paikkaa Antille suositteli Koh Makilla jutellessa. Kampotissa ollaan oltu nyt reilu viikko. Antti sairastui heti vatsatautiin kun tultiin tänne, joten muutama päivä meni sitä parannellessa.

 Toissapäivänä otettiin kunnolla tuktukin kyytiä, ja pyydettiin kuskia viemään meitä parin tunnin retkelle luoliin ja pippurifarmille, josta kaupunki on tunnettu. Matkasta tulikin hiukan extreme, kun tiet oli niin huonokuntoisia että välillä hypättiin lennosta pois työntämään kärryä ylämäkeen ja Antti rakenteli kuskin kanssa sillan ojan yli, jotta matka taas jatkui. Yhdessä vaiheessa ylitettiin järveä vedessä kävellen ja kerkesipä renkaatkin puhjeta kesken matkaa. Meillä oli lystiä ja kuski oli selvästi huojentunut, kun naureskeltiin kommelluksille. Ja päästiin tosiaan maistamaan pippureita suoraan puskasta!

Luolilla meitä opasti 16-vuotias Hei.

10 minuutin "pit stop" jossain maalaiskylässä. Renkaan vaihdon ja tankkauksen jälkeen matka jatkui. Meidän odotellessa ja ihmetellessä kyläläiset moikkaili hymyillen ja osa tuli rupattelemaankin.

Tankkauspiste

Yhtenä iltana lähdettiin veneen kyytiin ja päästiin ihailemaan tulikärpäsiä kuun loisteessa. Muuten ollaan vietetty oikeen lepposia päiviä täällä, syöty hyvin, käppäilty ja mopoiltu.

Meidän vakkari aamupalakahvila on Epic Arts Cafe, jonka mottona on: every person counts. Paikka työllistää mm.kuuroja ja vammautuneita nuoria, sekä myy heidän käsitöitään. Rahat menee hyvään tarkoitukseen ja ruoka on tajuttoman herkullista!

Rakennukset Kampotissa on kauniin rähjäisiä, tulee hieman mieleen Vietnamin Hoi An. Maaseudulla mieleemme tuli, että hyvä vertauskuva ns. syrjäseuduista täällä voisi olla kuin Suomi joskus 60-luvulla: asumukset oli kyhätty muiden ylijäämistä ja millon mistäki luonnonmateriaaleista, pihalla oli pari lehmää, kanoja, yksi sika ja kylänraitilla talutettiin siitossonnia. Riisipelloilla sadonkorjuu hoituu käsipelillä ilman traktoreita tai muita koneita. Polkupyörän tarakalla riisikuormat kulkeutuu pellolta pihaan. Lapset näytti olevan onnellisia, kun saivat leikkiä marmorikuulilla ja pärskiä kuralammikossa.

Talo myynnissä!

Seuraavaa määränpäätä ei tarkkaan vielä tiedetä, itse olisin jo valmis vaihtamaan kaupunkia, mutta Antilla taas ei ole mikään kiire täältä pois..:D