Thaimaasta Kambodzaan

Koh Makilta lähdettiin haikein mielin pois, mutta voi olla että käydään siellä uudemman kerran vielä alkuvuodesta. Ihastuttiin saareen ja majapaikkaan älyttömästi. Majapaikan väkikin taisi tykästyä meihin, saatiin nimittäin pienet lahjat viimeisenä aamuna, jotka hämmentyneinä ja (minä) tippa linssissä otettiin vastaan. Meilläkin oli hyvin suomalainen lahja heille, jota oltiin raahattu mukana ja päätetty luovuttaa se tilaisuuden tullen.

Saarelta matkattiin ensin veneellä maihin ja sitten minivanilla Thaimaan ja Kambodzan rajalle. Olin lukenut kaikenlaisia kauhutarinoita rajanylityksistä Kambodzaan, mutta yllättäen se sujuikin helpolla. Muutama tunti odottelua ja taas jatkettiin matkaa minivanilla kohti Sihanoukvilleä. Kaupunki oli viime reissulta meille tuttu ja marssittiin heti hyväksi havaittuun majapaikkaan. Surullista, mutta Kambodzaan tullessa kaduilla näkyy heti paljon lapsia kerjäämässä ja myymässä mitä milloinkin.. Thaimaassa ei tätä näkynyt.

Tultiin Sihanoukvilleen, koska haluttiin takaisin Koh Rongille, jossa pari vuotta sitten hämmästeltiin valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja hiljaisuutta. Mutta voi sitä pettymyksen tunnetta, kun päästiin perille! Paikka oli muuttunut kahdessa vuodessa niin paljon, että haikeana pakattiin rinkat heti ensimmäisen yön jälkeen ja suunnattiin kohti päärantaa ja takaisin maihin. Soksanin kylään, joka viime reissulla sai meidät lumoihinsa, oli rakennettu paljon uusia bungaloveja, hiekkarantaa ei ollut enää yhtä pitkästi ja rannat oli paljon roskaisempia kuin viimeksi. Musiikki pauhasi ja porukkaa oli tietenkin enemmän, kun majoitustakin löytyi mistä valita. Kaunistahan siellä oli, mutta kun tiesi millainen paikka oli ollut hetki sitten, ei fiilis ollut yhtään sama kuin helmikuussa 2013. Nähtiin ainakin kuinka nopeasti paikat maailmassa muuttuu.

Oltiin kuviteltu, että ollaan saarella reilu viikko, mutta suunnitelmien muututtua otettiin suunnaksi Kampot. Kiitos tuntemattomaksi jääneelle norjalaistytölle, joka tätä paikkaa Antille suositteli Koh Makilla jutellessa. Kampotissa ollaan oltu nyt reilu viikko. Antti sairastui heti vatsatautiin kun tultiin tänne, joten muutama päivä meni sitä parannellessa.

 Toissapäivänä otettiin kunnolla tuktukin kyytiä, ja pyydettiin kuskia viemään meitä parin tunnin retkelle luoliin ja pippurifarmille, josta kaupunki on tunnettu. Matkasta tulikin hiukan extreme, kun tiet oli niin huonokuntoisia että välillä hypättiin lennosta pois työntämään kärryä ylämäkeen ja Antti rakenteli kuskin kanssa sillan ojan yli, jotta matka taas jatkui. Yhdessä vaiheessa ylitettiin järveä vedessä kävellen ja kerkesipä renkaatkin puhjeta kesken matkaa. Meillä oli lystiä ja kuski oli selvästi huojentunut, kun naureskeltiin kommelluksille. Ja päästiin tosiaan maistamaan pippureita suoraan puskasta!

Luolilla meitä opasti 16-vuotias Hei.

10 minuutin "pit stop" jossain maalaiskylässä. Renkaan vaihdon ja tankkauksen jälkeen matka jatkui. Meidän odotellessa ja ihmetellessä kyläläiset moikkaili hymyillen ja osa tuli rupattelemaankin.

Tankkauspiste

Yhtenä iltana lähdettiin veneen kyytiin ja päästiin ihailemaan tulikärpäsiä kuun loisteessa. Muuten ollaan vietetty oikeen lepposia päiviä täällä, syöty hyvin, käppäilty ja mopoiltu.

Meidän vakkari aamupalakahvila on Epic Arts Cafe, jonka mottona on: every person counts. Paikka työllistää mm.kuuroja ja vammautuneita nuoria, sekä myy heidän käsitöitään. Rahat menee hyvään tarkoitukseen ja ruoka on tajuttoman herkullista!

Rakennukset Kampotissa on kauniin rähjäisiä, tulee hieman mieleen Vietnamin Hoi An. Maaseudulla mieleemme tuli, että hyvä vertauskuva ns. syrjäseuduista täällä voisi olla kuin Suomi joskus 60-luvulla: asumukset oli kyhätty muiden ylijäämistä ja millon mistäki luonnonmateriaaleista, pihalla oli pari lehmää, kanoja, yksi sika ja kylänraitilla talutettiin siitossonnia. Riisipelloilla sadonkorjuu hoituu käsipelillä ilman traktoreita tai muita koneita. Polkupyörän tarakalla riisikuormat kulkeutuu pellolta pihaan. Lapset näytti olevan onnellisia, kun saivat leikkiä marmorikuulilla ja pärskiä kuralammikossa.

Talo myynnissä!

Seuraavaa määränpäätä ei tarkkaan vielä tiedetä, itse olisin jo valmis vaihtamaan kaupunkia, mutta Antilla taas ei ole mikään kiire täältä pois..:D