Koh Mak

Chiang Maista lähdettiin yöbussilla takaisin Bangkokiin ja aamulla oltiin aikataulun mukaisesti kello 7 perillä. Bussi jäi lähelle Khaosan Roadia ja siellä käytiin pikaisesti aamupalalla ennen kuin hypättiin minivanin kyytiin ja jatkettiin matkaa Tratiin ja siitä veneellä Koh Changille. Tarkoitus oli mennä suoraan Koh makille, mutta Changille päästiin nopeampaa ja edullisemmin, joten päätettiin katsoa millainen saari on ja jatkaa sieltä Makille. Kaksi  yötä oltiin kreikkalaisten veljesten pitämässä majapaikassa ja sitten jatkettiin matkaa, onneksi.

Koh Mak on pieni saari jossa paikallisia, vakituisia asukkaita on ainoastaan 200. Majapaikkoja löytyy moneen makuun, muttei liiaksi. Täällä on rauhallista ja ihmiset hirmu ystävällisiä. Rantaa riittää eikä niitä ole tukittu täyteen tuoleja tai ravintoloita. Baareja ei löydy, eikä ilmeisesti aiota rakentaa, jotta saari pysyy tulevaisuudessakin rauhallisena. Lomailijat koostuu lähinnä pariskunnista,perheistä tai hieman vanhemmista reissaajista, nuorisolle paikka on luultavasti liika rauhallinen (Jos meidät lasketaan nuorisoksi niin ainakin ollaan liika laiskoja yöelämään).

Päivät on kuluneet uiden,syöden,snorklaillen,pyöräillen jne. eli lähinnä ollaan  nautiskeltu ja hikoiltu. Majapaikkamme on Sky beach-resort, aivan rannalla ja henkilökunta ihan super ihanaa porukkaa ja ruoka maukasta! Takana kuusi yötä ja jäljellä kolme, mielellään jäätäisiin vieläkin pidemmäksikin aikaa, mutta viisumi loppuu joten siirrymme Kambodzaan.

Suomesta tänne on helppo tulla: lento Bangkokiin ja sieltä tunnin lento Trattiin tai bussi/minivan n.5-6h ja Tratista kolmen tunnin venekyyti Koh Makille, suosittelen!

Tältä täällä näyttää:

Saaren kävelykatu:

Maastopyöräilyä viidakossa.

Antti tutustui paikalliseen mieheen lempinimeltään mr.Ball, jonka kanssa pääsi pyöräilemään hieman vauhdikkaampia reittejä ilman minua. Käytiin myös  vaeltamassa miehen kanssa ja päästiin istuttamaan oma puu, jota tullaan sitten vanhana tietty katsomaan.

Muutamana aamuna ollaan noustu katsomaan auringonnousua.. niin kaunista! Ja yhtenä iltana kun oltiin myöhään liikkeellä, pyöräiltiin pilkkopimeässä pelkän pyörän valon kajossa eteenpäin ja ympäriltä kuului mitä ihmeellisempiä viidakon ääniä, oli melkoinen kokemus sekin.