Tokiossa

Me saavuttiin Tokioon viisi yötä sitten ja vaikka saatiin heti saapuessa räntää niskaan, niin vitsit mikä maa! On niin paljon ihmeteltävää ja täysin erilaista kuin aiemmat kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa. Asiat on niin hyvin orgaisoitu, ettei edes tunnu että ympärillä on järkyttävä määrä ihmisiä.

Edessä on vielä 9 yötä, ihan jo säästösyistä sekä alueen suuren koon takia ollaan koko aika Tokiossa.

Metrokartan sokkeloista huolimatta kulkeminen on helppoa. Ostetiin heti Suica ja Pasmo kulkukortit, joihin voi käydä lataamassa aina lisää arvoa ja kortin sisältämän pantin (500jeniä) saa takaisin kun kortin palauttaa. Kuljetaan siis korttiemme kanssa ihan kuin paikalliset, tosin itse en koskaan muista kumpaa korttia täytyy portilla vilauttaa..( Heh, korjauksena tähänkin, että jompi kumpi kortti riittää ja käy molempiin linjoihin, ei tartte ostaa molempia niinkuin me hassusti ymmärrettiin:)) Meillä ei onneksi ole niin kiire kuin paikallisilla. Ei oo turhaan luettu juttuja, että elämä täällä on kiireistä. Metroista juostaan seuraavaan ja kun metrossa ei voi juosta niin torkutaan seisaallaan tai sitten pelataan kännykkäpeliä. Kaikki ympärillä nukkuu tai räplää kännykkää, ellei kiirehdi johonkin.
 

Kiire!

Kaikkialla on niin uskomattoman puhdasta ja siistiä. Kun on viimeiset kolme kuukautta pelännyt kuinka kamala murju seuraava vessa on, täällä saa paremminkin mykistyä, että voiko vessasta saada vieläkin viihtyisemmän..:D Oon kyllä lukenut kuinka japanilaisesta pöntöstä voi laittaa kuulumaan ääniä toimituksen ajaksi, mutta kyllä se meinaa hihityttää, kun joku niitä käyttää ja vessassa alkaa kuulua mitä ihmeellisempiä sointuja. 

Harajukun ostoskatu Takeshita street, joka on etenkin nuorison suosiossa.

Suojatiet menee hauskasti ristiin rastiin.

Automaatteja löytyy älyttömästi, ruokaa,juomaa,leluja. Vielä ei oo bongattu mitään erikoista..

Käytiin muumikahvilassa syömässä lohikeittoa, ruisleipää ja juomassa glögiä! Maistui ihan "oikealle". Suuria muumipehmoja tuotiin aina pöytään seurustelemaan asiakkaiden kanssa ja niiden kanssa räpsittiin hervottoma määrä kuvia..:D

Käytiin yhtenä aamuna kalamarkkinoilla, joka on yksi maailman suurimmista. Merenelävää oli joka lähtöön, mutta kauaa ei viitsitty olla töllistelemässä, kun toiset teki töitä ja vauhdilla kulkevia trukkeja sai tosissaan väistellä. Ei ihme, ettei osa työntekijöistä tykännyt tuijottavista turistilaumoista, vaikka paikkaa siis tosissaan suositellaan ja on turisteille auki. Jopa karttoja alueesta jaettiin.

Ihmiset on kyllä hirmu kohteliaita täällä toisilleen ja vaikka kuinka täynnä metro on ruuhka-aikaan, tuntuu että jokaisella on silti se oma tila, vaikka konkreettisesti sitä ei siis ole..:D Englantia ei kyllä kummoisesti puhuta, vaan kaupoissa palvellaan japaniksi. Muutamaan otteeseen meiltä on jopa tultu kysymään tarvitaanko apua, kun on jääty jotakin mietiskelemään:). Hyvin täällä siis pärjää, vaikkei japania osaisikaan. Ainut hankala juttu on löytää mulle kasvisruokaa, kun ei oikeen oo varmuutta mitä annokset sisältää. Antti kyllä kokeilee rohkeasti kaikkea!

Harajukussa poikettiin suureen puistoon ja pyhäkköön. Oli mielenkiintoista seurata ihmisten rituaaleja; heitettiin kolikko, taputettiin kahdesti ja kumarrettiin syvään. Puisiin laattoihin sai kirjoittaa rukouksen ja ripustaa sen roikkumaan muiden rukousten sekaan.

Tässä yksi kuuluisimmista ja vilkkaimmista risteyksistä Shibuyssa sadepäivänä. Netistä luettiin, että paras paikka seurata tätä "tapahtumaa" on Starbucksin toinen kerros. Suojateitä menee tässä risteyksessä yhteensä viisi.

Hintatasoltaan Japani ei ole ollenkaan niin paha kuin kuulee puhuttavan. Kun hieman katsoo ja ottaa selvää, pärjää reppureissulainenkin hyvin. Eilen illalla käytiin yläilmoissa, Tokio Metropolitan Government Buildingissa hämmästelemässä kuinka suuressa paikassa ollaan. Tämä näköalatasanne ei maksa mitään ja hyvin näkyy:)