Cu Chi-tunnelit

Sunnuntai aamuna klo.8.15 meidät noudettiin hotellilta ja nousimme bussiin joka kuljetti meidät n.50 km länteen Saigonista.

Pysähdyttiin matkalla paikkaan jossa vammautuneet työskentelivät tehden käsitöitä. Kauniita töitä, joissa käytettiin mm. kananmunankuoria, simpukoita ja hiekkaa. Samaisia töitä ollaan nähty paljon kojuissa myytävänä, enkä olisi arvannut mitä niiden valmistamiseen on käytetty!

Cu Chi-tunneleille päästyä kiersimme alueen linja-auto lastin kanssa, oppaan ohjaamana. Meillä oli puolen päivän retki ja kierros kesti kolmisen tuntia. Meillä kävi mieletön tuuri oppaan suhteen, joka oli Vietnamin sodan veteraani mr. Binh. Jo linja-autossa hän kertoi meille sodan historiaa ja tarinoita, joita sitten jatkoi koko kierroksen ajan. Oli todella mielenkiintoinen päivä hänen kanssaan.

Aukko tunneliin. Tätä ei ole suurennettu ollenkaan, vaan on aluperäisen kokoinen, eikä siis suuri. Saatiin kokeilla sujahtaa aukosta sisään. Itse kuitenkin jätin kokeilun välistä, sillä mr.Binh kertoi edellisenä päivänä jonkun naisen jääneen kiinni takapuolestaan, enkä halunnut toistaa tätä;) Antti kokeili kuitenkin!

Nähtiin myös rakennettu pienoismalli tunneleista. Tunneleita oli rakennettu kolmeen kerrokseen, joista syvimmät olivat n.8-10 metrin syvyydessä. Maan alla oli omat huoneet esim. keittiölle ja lääkärin vastaanotolle. Pienoismallista ei hoksattu ottaa kuvaa. Tässä kuitenkin lisää tunneleiden suuaukkoja, aika hurjaa että tunnelit ovat olleet monen sadan kilometrin pituisia!

Ilma-aukko tunnelin uumeniin..

                         Nähtiin paljon erilaisia ansoja:

Bambu-ansa..

..lähinnä armeijan koiria varten.

Mr. Binh laittoi meidät tekemään kyykky harjoituksia erään tarinan ajaksi. Vaikea pysyä pystyssä, kun ei saa edes kantapäitä maahan.. Vietnamilaisille tämä on ihan luonnollinen asento ja tässä asennossa heitä näkee nököttövän älyttömän pitkiä aikoja. Syytä siihen, miksi se on heille niin helppoa, ei tiennyt mies itsekkään, veikkasi osaksi kyykkyvessaa.

hyvin kyykkii 64-vuotias

Halutessaan pääsi maksua vastaan räiskimään aseilla. Turisteille tätä hommaa tarjoaa ainoastaan Vietnam ja Kambodza. Arvaatteko kuka oli aika mielissään tästä osasta kierrosta?

Loppuhuipennukseksi päästiin kulkemaan itse tunneleihin maan alle! Tunnelit oli korkeudeltaan alkuperäisen kokoisia mutta levennetty hieman turisteja varten.

Tunnellissa täytyi mennä kyykyssä tai nelinkontin, eli korkeutta ei ollut hurjasti. Koska luolat oli rakennettu siksakin muotoon, ei eteensä nähnyt kuin vähän matkaa. Pimeääkin oli, siellä täällä oli upotettu valoja. Ihan käsittämätöntä, että sotilaat ovat viettäneet todella pitkiä aikoja näissä tunneleissa.. Tunneli meni aina syvemmälle mitä pidemmälle tahtoi jatkaa. Matkan varrella oli kuitenkin poistumisaukkoja, jos ei halunnut mennä tunnelia kokonaan läpi. Mulla ei kantti kestänyt mennä tunnelia kokonaan, ja poistuin maan tasalle n.5 metristä, kädet jännityksestä täristen. Antti meni tunnelin päästä päähän, ja tuli hikisenä ylös. Tunneli oli pienentynyt loppua kohden, oli ollut todella kuuma ja joissain paikoissa oli pitänyt kulkea makultaan.. Huhhuh!

Oli jälleen ihan mieletön päivä takana:)

Nyt ollaan Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä, jossa vietetään juuri kuninkaan hautajaisia. Ihmiset kokoontuivat illalla kuninkaanlinnan ja Mekong-joen edustalle suurena joukkona, jossa seremonia pidettiin. Mutta siitä lisää myöhemmin:)