New Year 2013

Illalla napattiin tuktuk ja otettiin suunnaksi Cantral World, suuri kauppakeskus johon ihmiset kerääntyvät viettämään vuoden vaihtumista. Kello oli tässä vaiheessa n.19 ja ihmisiä oli jo kerääntynyt paljon paikalle, ainakin silloin luulimme että ihmismäärä olisi suuri..:D

Ostoskeskuksen alue oli rajattu, paikalla oli hurjasti poliiseja ja järjestyksenvalvojia. Laukkuja tarkisteltiin ja sisälle jonotettiin metallinpaljastuksen kautta. Mitään rajoitusta ihmismäärälle ei näyttänyt olevan. Ihmiset hengailivat ja kuuntelivat esiintyjiä.

9

Tämmösestä vaatimattomasta padasta jaettiin ruokaa, oli hyvää ja vegeä;)

Jatkettiin matkaa pois ostarin alueelta hieman eteenpäin, jossa oli ihan erilainen ja rauhallinen tunnelma. Kierreltiin kojuja ja arvatkaa kuka söi tämmösiä?

No Antti. Ite olin hurja ja maistoin yhen jalan! Se oli rapea meinas jääjä kurkkuun. Lähdettiin takaisin ostarin alueelle, koska haluttiin olla siellä kun vuosi vaihtuu ja raketit ammutaan ilmaan.

Ihmisvirta oli vain kasvanut pois ollessamme(kaikki nuo valopisteet tulee ihmisten päissä olevista loistavista pannoista), päästiin siltikin aika sukkelasti porteista läpi ja jäätiin istuskelemaan ja odottamaan raketteja.

tässä vielä hymyilytti..

Mielessä kävi kuitenkin, että kuinka ihmeessä päästään pois sen jälkeen kun raketit on ammuttu ja kaikki muutkin haluaa pois. Ajateltiin siirtyä pois ostarin alueelta tien sivuun, josta olimme paikkaan tulleetkin ja napata taksin heti tulitusten jälkeen. Yritys hyvä, mutta emme päässeet etenemään ihmisjoukossa kuin muutaman hullun metrin. Ihmisiä meni kumpaankin suuntaan ja pian olimme puristuksissa kaikkien keskellä. Muutama valopää rupesi sitten väkisellä puskemaan tietä itselleen ja olin ihan varma siinä vaiheessa että joku vielä kaatuu. Käännyttiin kohti tulosuuntaa ja vaikka paluuta tungoksesta oli vain muutama hullu metri, olin ihan varma että emme pääse pois sieltä, niin puristuksissa olimme. Antti pysyi kuitenkin rauhallisena ja päästiin pois kaikkien keskeltä. Nähtiin myös kun yhtä miestä kuljetettiin reppuselässä pois ihmisten keskeltä. Itku meinasi tulla vielä moneen otteeseen tilanteen jälkeen.

Lähdettiin aika vilkkaasti pois ostoskeskuksen alueelta ja kauhisteltiin sisään lappaavaa porukkaa. Nyt ymmärtää, miksi esim. festareille myydään vain tietty määrä lippuja..ja että ihmisiä oikeasti voi menehtyä tuollaisessa väkijoukossa.

 Käytiin syömässä ja aikeissa oli ottaa taksi hostellille, siitäkin huolimatta ettei nähtäisi raketteja. Koska Antilla oli kuitenkin(taas) vessahätä, oli meidän pakko vielä etsiä vessa ennen kyydin nappaamista. Kun yritettiin tiedustella tuktuk mieheltä lähintä vessaa, meidän viereen ilmestyi nuori nainen, joka sanoi näyttävänsä meille vessan. Luultiin tietenkin että hän ohjaa meidät ravintolaan tai muualle lähellä, mutta ei. Nainen asui viereisessä rakennuksessa, ja vei meidät hissillä kattoterassille jossa oli yleiset vessat asukkaille. Nainen neuvoi kuinka päästään ulos rakennuksesta ja pyydettiin vielä lupaa jäädä ottamaan kuvia terassille. Niin me sitten jäätiin yläilmoihin ihailemaan ilotulitusta ja vuoden vaihtumista. Oli uskomattoman kaunista:)

Tänään ollaan oltu koko päivä hostellilla, nukuttiin pitkään, loikoiltiin altaalla ja nukuttiin taas. Vasta illalla poistuttiin lähikadulle iltapalalle. Huomenna jätetään suurkaupungin hälinä ja lähdetään yöjunalla Laosin Vientianea kohti. Matkasta voi tulla mielenkiintoinen, kun junassa ei ole kunnollista ilmastointia ja matka kestää 12h;).